Valjakko 2011 - bordercolliet FIN TVA BH Fancaros Adeline "Shira" ja BH Pikkupaimenen Tiger Lily "Saga",
pk colliet BH Saruskan Innovation "Nox", FI TVA BH Saruskan Golden Empress "Pinja",
Utopian WW Vintage Blue "Milla", Irokon Obsidian "Kaitsu"

Kuka olet?
Olen 32-vuotias koiraharrastaja ja kynäruiskutaiteilija - teen tilauksesta muotokuvamaalauksia mm. tauluihin, kyltteihin ja kelloihin. Asun Mäntsälässä pikkuisessa mummonmökissä maaseudun rauhassa. Aikani kuluu pääasiassa maalatessa ja koirien kanssa touhutessa.

Miten sait kiinnostuksen hankkia collien? Onko värillä väliä?
Laumaani kuuluu tällä hetkellä seitsemän narttua: kaksi bordercollieta ja viisi pk collieta. Viime talven valjakossani juoksi myös nuori pk collie Milla. Alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että pk collie on se "minun rotuni", vaikka siihen olen hiukan vahingossa päätynytkin. Alunperin hankin pk collien, koska en uskaltanut ottaa erittäin aktiiviseksi mainostettua bordercollieta ensimmäiseksi koiraksi. En tiennyt koirista mitään ja ainoasta talosta löytyvästä koirakirjassa oli esitelty aika laajasti pk collie, joka kuulosti sopivammalta rodulta. Nahkoista en ollut koskaa kuullutkaan ja värityksistäkin tiesin vain soopelin ja blue merlen. Etsin soopelinarttua, mutta kun kohdalle osui sopiva trikki niin en pitänyt asiaa tärkeänä. Väri ei ole koskaan muutenkaan ollut kriteeri etsiessäni koiraa vaikka yhä haaveilenkin kauniista viirupäisestä soopeli- tai trikkinartusta.
Sitten minulle tuli bordercollie Shira kun harrastin jo montaa lajia Inkan kanssa, joka oli tuolloin 1,5-vuotias. Seuraavaksi minulle tuli "tokolainaan" pk collie Janni, joka asui minulle puolen vuoden ajan. Kun Janni teki myöhemmin pennut ja toiselle nartuista etsittiin sijoituskotia niin se muuttikin lopulta minulle vaikka en alunperin ollut suunnitellut pennun ottamista. Pinjan jälkeen siskoni hankki whippetin, joka kuului myös laumaani (asuu nykyään kaverillani) ja myöhemmin bordercollie Sagan. Pinjan tehtyä pennut, yksi niistä muutti meille (Nox) ja valjakkoharrastuksen löydettyäni lauma kasvoi kahdella pk colliella, sijoitukseen tuli Kaitsu ja lainaan Milla. Viime kesänä laumaan liittyi vielä siskoni pk collie pentu Vanu.

Valjakolla pääsee myös umpihangessa. (kuvateksti toimituksen)

Ovatko koirasi uroksia vai narttuja ja onko sukupuolella ollut väliä koiraasi valitessa?
Kaikki koirani ovat narttuja enkä urosta laumaani ottaisikaan, koska oletan juoksuaikojen hoituvan helpommin pelkällä narttuporukalla. Pk collie pennun etsintä vaan on vaikeaa. Pentuja kyllä on ja harrastukseen sopiviakin, mutta siinä vaiheessa kun niistä alkaisi nähdä eroja, on kaikki yleensä jo varattuja. Koska etsin harrastuskoiraa, en haluaisi valita pelkän värin tai sukupuolen perusteella vastasyntyneistä. Kun etsin vuosi sitten pentua alkoi idea tuntua jo mahdottomalta ja harkitsin jo rodun vaihtoakin - onneksi lopulta löytyi minulle täydellinen pentu kun Kaitsu oli sattumalta vapaana.

Normaalin päivän puuhat?
Aamulla lasken koirat ulos. Pihaa rajaa 200 metrin aita ja koirilla on pääsy myös sisätiloihin halutessaan. Koirat ovatkin koko päivän pihalla, kesällä myöhään yöhön saakka, aina siihen asti kunnes menen itse nukkumaan. Kesäkuumalla koirani nukkuvat vilpoisessa vanhassa navettarakennuksessa minun läkähtyessäni mökkiini. Viime kesänä harkitsinkin jo muuttoa koirien tiloihin. Päivät koirat viettävät yhdessä pihalla, pääosin ne makoilevat sopivalla paikalla mistä näkee ympäristön kunnolla. Nuoremmat koirat leikkivät ja juoksevat yhdessä ja välillä tekevät kuoppia kukkapenkkeihin. Koko lauma on aina yhdessä enkä erottele koiria toisistaan. Päivällä vien ne lenkille tai parille metsään jossa ne saavat haistella metsäneläinten jälkiä ja päivääni piristääkseen välillä pyörivät raadoissa tai muissa haisevissa paikoissa. Remmissä ne ovat vain treeni/kisareissuilla, kotona eivät koskaan. Jossain vaiheessa saatan myös treenailla jonkun kanssa tokoa ja talvella saatetaan lähteä rekiajelulle. Reellä liikkuessa myös pennut ovat juosseet mukana vapaana jos ei ikä ole vielä riittänyt vetohommiin. Illalla ruokin koirat joko sisällä tai pihalla. Satunnaisesti ne saavat myös rustoja tms. joiden jaon hoidan kaatamalla kasan keskelle pihaa. Kotioloissa suurin osa koirista ovat tosi rauhallisia, mutta lenkille lähtiessä ne syöksyvät riemuissaan portista ja juoksevat alkuun kunnon spurtit ennenkuin rauhoittuvat tutkimaan uusia hajuja. Koirat ovat periaatteessa koko ajan mukanani, koska työpaikkani sijaitsee piharakennuksessa.

Tammikuu 2010 eli ihan ekoja ajokokeiluja, Pinja johdossa.

Collievaljakon johdossa Pinja pentunsa Noxin kanssa, sitten Inka & Milla ja pyöräkoirana Kaitsu.

Miten hemmottelet koiraasi, onko se pitkä metsälenkki vapaana, tuore luu tai jotain erityishuomiota.
Paras hemmottelu mitä nuo tietävät on treenaaminen. Siinä saa mietittävää, hauskaa touhuilua sekä henkilökohtaista huomiota. Treenin yhteydessä yleensä myös syödään nameja ja leikitään. Toinen niille erityisen mieluisa hemmotteluhetki on kun lasken ne illalla olohuoneseen seurakseni. Yleensä otan vain pari koiraa kerralla, että ne mahtuvat hyvin sohvalle kanssani. Muut nukkuvat silloin eteisessä. (mökkini koostuu siis kolmesta huoneesta: eteinen, tupa ja olkkari) Toki ne myös rakastavat kaikenlaista ruokaa ja pitkiä lenkkejä. Noxilla on kyllä yksi asia ylitse muiden - valjakkoajo. Oikeastaan noilla kaikilla on joku oma juttunsa, josta ne pitävät kaikkein eniten.

Rekiretkellä avoimessa maastossa - bc Saga & pk collie Nox,
bc Shira & pk collie Pinja, pk collie Milla & pk collie Kaitsu.

Mitä harrastat koirasi kanssa (nly/toko/agi/veto/paimennus tms.)?
Suosikkilajini on toko, jossa olen kisannut useamman koiran kanssa. Bordercollieni Shira on kisannut siinä tavoitteellisesti ja pärjännytkin ihan hyvin, nykyään se tosin on sivussa lajista. Seuraaja sille on kuitenkin jo kasvamassa - tulevaisuuden toivo Kaitsu, joka on ominaisuuksiltaan mielestäni parempi kuin Shira joten odotukset ovat korkealla. Harrastuksiimme kuuluu myös haku, jälkeäkin on harjoiteltu jonkun verran. Agilitykin on kokeiltu muutaman kisan verran, mutta siinä lajissa minulla ei ole minkäänlaisia tavoitteita. Verijälkeä ja koiratanssiakin olemme testanneet, talvella lajivalikoima puolestaan laajentuu valjakkoajolla.

Miten kiinnostuit kyseisistä lajeista ja missä ja kuinka usein niitä harrastat?
Tokoon tutustuin ensimmäisen koirani kanssa. Luin netistä sääntöjä ja aloin opetella lajia itsekseni. Sama pätee kaikkiin muihinkin harrastuksiimme, minusta on hauska kokeilla uusia lajeja. Treenaan kausiluontoisesti. Toko on välillä pitkiäkin aikoja tauolla ja sitten taas opetan päivittäin kun innostun. Koirille systeemi tuntuu sopivan erinomaisesti. Opetus tulee lyhyissä pätkissä mutta usein, sitten taas ollaan tauolla ja asiat saavat muhia rauhassa. Ennen koetta treenaan luokkaa läpi kisamaisesti parikin kertaa päivässä saadakseni rutiinia liikeisiin. Kokeisiin lähden heti testailemaan kun luokka on suurinpiirtein hallussa. Kaikki lajit olivat tauolla talvesta 09/10 saakka kun aloin harrastaa valjakkoajoa, nyt tänä kesänä olen taas palannut muidenkin puuhastelujen pariin.

Mistä innostus lähti valjakon kokoamiseen?
Pakko myöntää, että elokuvastahan se ajatus sitten lähti... (ja ei, minulla ei ole collieta Lassie-elokuvan takia. :-D ) Äitini soitti talvella ja käski kääntämään kanavaa ja kertoi, että tv:stä tulee hauska koiraleffa. Lumihauvathan se oli ja jäin sitä sitten katselemaan. Huskyvaljakon johdossa juoksi bordercollie ja aloin laskeskelemaan, että minullahan on jo riittävästi koiria pieneen valjakkoon... Ei vaan ollut aiemmin tullut mieleen kokeilla. Heti seuraavana päivänä aloin opettamaan vetoa koirille virittelemällä koirille ainoat talosta löytyvät valjaat ja kiinnittämällä perään potkukelkka!
Koska eka kokeilu sujui yllättävän hyvin niin pian tuli hankittua kunnon valjaat ja rekikin. Ensimmäinen kokoonpano oli kaksi bortsua & pk collie Pinja, joka joutui heti johtamaan koska bortsut vain pyörivät paikoillaan. Myöhemmin bortsut päätyivät vakijohtajapariksi pienen kokonsa ja hurjan intonsa takia. Aiempaa kokemusta lajista minulla ei ollut ollenkaan, olin nähnyt valjakoita vain televisiossa ja yhden koiran lajit eivät ole kiehtoneet joten emme olleet aiemmin vetoa harrastaneet.

Alussa suurin ongelma oli, että aikuiset koirat olivat ikänsä kulkeneet remmi löysällä ja nyt pitikin kiskoa liinat kireällä. Ongelma ei siis oikeastaan ollut epätavallinen rotuvalinta valjakkoajoon vaan koirien aiemmin oppimat asiat. Pinjan mielestä ajatus vetämisestä oli tosi vaikea sisäistää ensimmäisillä opetuskerroilla ja aina kun vetoliina kiristyi niin koira pysähtyi eli teki juuri niinkuin sille oli opetettukin. Bortsut olivat röyhkeämpiä tapauksia ja oppivat siksi nopeammin vetämään. Tosin ne näppärinä koirina eivät voineet käsittää, että kyse on tosiaankin niin yksinkertaisesta asiasta kuin että pitää mennä vain suoraan eteenpäin ja ne yrittivät tehdä asiasta monimutkaisempaa. Ne mm. yrittivät tehdä tokoliikkeitä, erilaisia pyörähdyksiä sekä seuraamisia sen sijaan että kulkisivat vain eteenpäin. Siksi Pinja johti niitä alussa, se on ollut myös myöhemmin luottoapurini muiden koirien opetuksessa. Toisaalta kaikki kolme oppivat homman silti aika nopsaan, aikaa taisi mennä n. viikon että ne sai vetämään. Niitä oli helppo neuvoa (eteen, vasen, oikea jne.) kun ne osaavat jo ennestään kaikenmoista - kaksi niistä oli tokovalioita (Shira & Pinja) ja kolmas voittaja-luokan koira (Saga). Valjakossani on ollut myöhemmin myös muutamia vieraita koiria kokeilemassa vetohommia ja alussa olen opettanut alkeet niille Pinja parinaan, koska sillä on kanttia mennä eteenpäin vaikka kaveri vierelle touhuaisi mitä tahansa tai vetäisi väärään suuntaan ja se on tarpeeksi kärsivällinen ettei se suutu parilleen.
Pinjan pentu Nox puolestaan kulki alusta asti vapaana valjakon mukana ja sen opetus olikin sitten myöhemmin helpompaa, laitoin sen suoraan valjakkoon ja se kulki juuri niinkuin pitääkin ilman sen kummempia harjoituksia. Sama tyyli jatkui kahdella nuorella colliella - Millalla ja Kaitsulla - ne pystyi laittamaan suoraan valjakkoon opettelemaan ja ne lähtivät heti vetämään.

Pinjan pentu Nox juoksemassa valjakon mukana ekaa kertaa,
vapaana tietenkin. Se löysi heti sopivan paikan äitinsä viereltä.

Suuntien ym. käskyjen opetus on ollut aika nopeaa ja koirat tottelevat osaamiaan käskyjään hyvin. Johdossa pystyy juoksemaan suurin osa porukasta, Nox opettelee johtotason tehtäviä parinaan joko Saga tai Pinja. Shira juoksee Sagan parina ja Saga & Pinja kykenevät johtamaan yksinkin sekä avoimessa maastossa että uralla. Ainoat, jotka eivät vielä johda ovat nuorimmat koirani, ensi talvenä nekin pääsevät kokeilemaan kyseistä tehtävää.
Koirissani on ollut periaatteessa kaksi erilaista porukkaa opetettaviksi - "vanhat tokokoirat" & nuoriso. Haasteet löytyvät siis enemmän noiden aikuisten uudelleenkoulutuksesta, nuoret ovat olleet tosi innokkaita vetohommissa. Myös se että eriluontoiset koirat saa pelaamaan yhtenä joukkona on ollut välillä hankalaa - erityisesti valjastustilanne, jossa koirat käyvät kuumina kiinnitettyinä toisiinsa pääsemättä vielä juoksemaan on tilanne, joka on vaatinut opettelua. Laumakurin ja hallinnan merkitys on tullut uuden lajimme myötä myös ihan uudelle tasolle.

Kun matkat pitenevät, olen kuitenkin varautunut siihen etteivät nämä ehkä jaksa kiinnostua vetämisestä samoissa määrin kuin tähän tehtävään jalostetut koirat. Tosin uskon, että oma intoni seistä reen jalaksilla hiipuu ennen kuin koirat kyllästyvät touhuun. Oman hankaluutensa meillä aiheuttaa bortsujen koko, ne ovat tosi pieniä ( n. 45 cm, 14 kg) ja uppoavat helposti hankeen, colliet puolestaan ovat lähempänä huskynarttujen kokoa, joten niiden kanssa ei ole samanlaisia vaikeuksia. Minulta kysellään muuten usein kerääkö collien turkki lunta - eihän se kerää, ellei sitten ole lämpötila kunnolla plussan puolella. Odotin, että pakkanen aiheuttaisi meille hankaluuksia, mutta ainakin 20 asteessa juoksu sujui ilman tossuja tai palelemista pikkupätkillä.Suurin haave olisi osallistua omalla valjakolla käyttökokeeseen. Lajihan on kuin meille tehty! Käyttökoe sisältää meille tokosta tuttuja juttuja: suuntia, pysähdyksiä yms. ne vain suoritetaan valjakolla. Matkakaan ei ole pitkä eikä vauhdilla niin väliä. Aikomuksena oli jo osallistua kokeeseen, mutta valjakollani ei riitä vielä voima kuljettaa kyytiläistä. (käyttökokeessa tuomari on valjakon kyydissä) Alkumakua kisajännityksestä saimme kuitenkin syksyllä 2009 kun pääsin Ohkolaan esittelemään collievaljakkoa käyttökokeen yhteyteen. Jännitti ihan kamalasti, vaikka emme kokeeseen olleet osallistumassakaan - aiemmin olin ajellut vain omilla kulmilla ja kokeessa paikalla oli paljon koiria, ihmisiä ym. Mukaan otin juoksemaan kolme nopeinta ja kädet täristen lähdin matkaan temppupyörän kanssa... Koirat kiitivät eteenpäin ja tottelivat välittömästi jokaista käskyä kääntyen nopeasti ja varmasti! Se oli varmasti yksi hienoimmista kokemuksistani koirien kanssa!

Laji onkin vienyt ihan mennessään ja odotan jo talven lumia innolla!

Talven lumia odotellessa harjoittelu sujuu myös temppupyörällä. (kuvateksti toimituksen)